vasta lämpimässä suihkussa sitä ymmärtää, kuinka kylmä aiemmin oikeasti oli. veri alkaa kiertää varpaissa ja sormissa ja niitä pistelee, alkaa vähän nukuttaa ja tuntuu rennommalta. samaa toivoisi, kun tulee tuttujen luo jostain, missä kukaan ei ole puolituttua kummempi. mutta kun toivottua efektiä ei synny, tuntuu kuin olisi saanut saavillisen jääkylmää vettä niskaan. mikään ei ole pahempaa kuin saapua valmiiksi allapäin ystävien luo, joiden käytös onkin jotain aivan muuta kuin mitä oli odottanut. siinä menee kyllä harvinaisen hämilleen.

en oikein osaa tutustua ihmisiin ja usein saatan käsittää tuntemattomien kommentit väärin. sen sijaan, että selvittäisin sanojen todellisen merkityksen, vetäydyn kuoreeni ja alan varovaiseksi. työnnän muut pois hiljaisuudellani, kun en uskalla enää sanoa mitään, ettei sanomisiani käsitettäisi väärin ja muiden kuva minusta huononisi entisestään. toivon vain, että kuva, jonka olen itsestäni muodostanut, on yksinkertaisesti väärä ja jollain tapaa huonon itsetuntoni kierouttama. en tiedä, en todellakaan tiedä. helpommalta tuntui sinä iltana mennä sinne, missä on tuttua ja turvallista ja lämmintä. siinä mielentilassa sekään ei auttanut. en ollut tarpeeksi hyvällä tuulella pilaillakseni omalla kustannuksellani ja oman ymmärtämättömyyteni aiheuttamat haavat auki vetäydyin pois seurasta. naurettavaa.

pitäisi osata tulkita ihmisiä oikein ja luottaa itseensä sen verran, että uskaltaa olla se, kuka oikeasti on. nauraa pilailulle ja olla iloinen ja seurallinen, säteilevä. voimme kai tästä sekavuudesta päätellä, että aiemmin tällä viikolla löytynyt itsetunto on ainakin toistaiseksi tyystin poissa. nyt, selvänä ja rauhallisena, aikaisempi reaktioni tuntuu jopa itseni mielestä kummalliselta, mutta sinä perjantai-iltana en kai osannut ajatella kovinkaan järjestelmällisesti. yhden ihmisen vino suhtautuminen ei tarkoita mitään. kaikkia ei vain voi miellyttää. siinä minulle jotain opittavaa taas.