vasta
lämpimässä suihkussa sitä ymmärtää, kuinka kylmä aiemmin oikeasti oli.
veri alkaa kiertää varpaissa ja sormissa ja niitä pistelee, alkaa vähän
nukuttaa ja tuntuu rennommalta. samaa toivoisi, kun tulee tuttujen luo
jostain, missä kukaan ei ole puolituttua kummempi. mutta kun toivottua
efektiä ei synny, tuntuu kuin olisi saanut saavillisen jääkylmää vettä
niskaan. mikään ei ole pahempaa kuin saapua valmiiksi allapäin ystävien
luo, joiden käytös onkin jotain aivan muuta kuin mitä oli odottanut.
siinä menee kyllä harvinaisen hämilleen.
en oikein osaa tutustua ihmisiin ja usein saatan käsittää
tuntemattomien kommentit väärin. sen sijaan, että selvittäisin sanojen
todellisen merkityksen, vetäydyn kuoreeni ja alan varovaiseksi. työnnän
muut pois hiljaisuudellani, kun en uskalla enää sanoa mitään, ettei
sanomisiani käsitettäisi väärin ja muiden kuva minusta huononisi
entisestään. toivon vain, että kuva, jonka olen itsestäni muodostanut,
on yksinkertaisesti väärä ja jollain tapaa huonon itsetuntoni
kierouttama. en tiedä, en todellakaan tiedä. helpommalta tuntui sinä
iltana mennä sinne, missä on tuttua ja turvallista ja lämmintä. siinä
mielentilassa sekään ei auttanut. en ollut tarpeeksi hyvällä tuulella
pilaillakseni omalla kustannuksellani ja oman ymmärtämättömyyteni
aiheuttamat haavat auki vetäydyin pois seurasta. naurettavaa.
pitäisi osata tulkita ihmisiä oikein ja luottaa itseensä sen verran,
että uskaltaa olla se, kuka oikeasti on. nauraa pilailulle ja olla
iloinen ja seurallinen, säteilevä. voimme kai tästä sekavuudesta
päätellä, että aiemmin tällä viikolla löytynyt itsetunto on ainakin
toistaiseksi tyystin poissa. nyt, selvänä ja rauhallisena, aikaisempi
reaktioni tuntuu jopa itseni mielestä kummalliselta, mutta sinä
perjantai-iltana en kai osannut ajatella kovinkaan järjestelmällisesti.
yhden ihmisen vino suhtautuminen ei tarkoita mitään. kaikkia ei vain
voi miellyttää. siinä minulle jotain opittavaa taas.
sunnuntai, 18. syyskuu 2005
Kommentit