kuinkahan aloittaisin? ja mistä?

ajattelin paljon kaikkea tänään, mutta nyt tunnen itseni niin väsyneeksi, että järkevän lauseen tuottaminen tuntuu ylivoimaiselta. kympin uutisissa tuossa mainostetaan heinäkuun alkua ja sitä, kuinka monilla alkaa loma. mäkin haluan lomalle. viimeksi oli lomaa hieman yli vuosi sitten. tuntuu niin loppuunpalaneelta nykyään koko ajan. se on se työ. kun pitää tehdä työtä, josta ei pidä. mutta on sentään työtä, voisivathan asiat huonomminkin olla.

olen huomannut, etten enää uskalla (en tosissani) sääliä itseäni, en uskalla antautua siihen tunteeseen, suruun ja ahdistukseen. jos olen lipsumassa siihen, tulee huono omatunto. niinpä patoan sen ja se jää möykyksi jonnekin vatsan tienoille. en oikein jaksa puhuakaan siitä kenellekään, kun en oikein osaa selittää sitä, enkä halua vaikuttaa marisijalta. yritän olla rehellinen itselleni ja muille, mutta huomaan, etten enää tiedä, mikä on totuus.

kani (nimeltään Väinö) pyörii jaloissani ja tuhoaa sen, mitä hienosta punaisesta matostani on jäljellä. ei se oikeastaan haittaa, pääasia että sillä on mukavaa.. mutta jos joskus vaikka saisin oman kodin, niin siellä se ei söisi mattoja eikä listoja eikä johtoja. sekin tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta tällä hetkellä. 10-vuotiaana olin täysin varma, etten enää 21-vuotiaana asuisi vanhempieni luona, mutta toisin kävi. haaveena olisi omistusasunto jossain täällä Itä-Helsingissä, mieluiten kerrostalossa. asuntojen hinnat vaan ovat niin kamalan korkeita, eikä vakituisesta työpaikastakaan ole varmuutta - ei minulla eikä poikaystävälläkään. mikseivät asiat vain suju niin kuin tahtoisi? ja miksi olen niin väsynyt koko ajan? pakko päästä nukkumaan. huomenna on varmasti mukavampi päivä.