kummallista. olen tässä päivänä muutamana löytänyt itsestäni uskomatonta itsevarmuutta ja omanarvontuntoa. osaanko sittenkin jotain, ehkä ymmärrän hieman, ehken olekaan se aivan turha palanen taivasta siinä tuhannen palan palapelissä, ehkä olen katon harja tai osa männystä? ehkäpä. tuntuu mukavalta. ennen en uskaltanut tai osannut (tässä tapauksessa sillä ei ole paljoakaan merkitystä, häkissä tunsin silti olevani) tehdä mitään yksin. viime aikoina tilanne on muuttunut. olen alkanut pitää yksinäisyydestä. rauhallisuudesta. saa kävellä ympäri Helsinkiä kuunnellen musiikkia ja ajatellen omia ajatuksia. ihan omia, nyt ne tuntuu taas omilta, pikkuhiljaa. saa mennä luennolle ajoissa istumaan tai saa tulla myöhässä, kun tietää, että se on ihan oma valinta, oma moka. ja saa olla syömättä, jos haluaa vain juoda ison tuopillisen kolaa savuisessa kapakassa lueskellen taloushistoriaa.

ei tarvitse miettiä väkisin mitään sanomista yhdellekään puolitutulle tai edes tutulle. jos haluaa puhua, voi soittaa jollekin, kyllä joku aina vastaa. ja millainen päivä tänään olikaan! aurinko paistoi, taivas oikein hehkui sinistä. sellaista sinistä ei ole kesällä, se oli syksyn sinistä, sitä sinistä, josta tulee mieleen jää. ja ilma oli niin viileä, että tuli sormikkaat mieleen. ne pitäisi huomenna etsiä. kaulaliina oli jo kaulassa, se oli niin mukavan kirkkaan värinen sitä kaikkea muuta mustaa vasten, etten usko voivani enää ollakaan ilman sitä. enkä tietenkään ilman sitä kaikkea mustaa, siksi ne muutamat värit tuntuvatkin niin tärkeiltä. ja aamulla bussin ikkunasta tuijotellessani huomasin, että muutaman koivun muutaman oksan muutama lehti on keltainen jo, ja sellaiset punaiset vaahterat ovat muuttumassa oransseiksi.

mutta minä odotan helmikuuta ja erityisesti Tuomiokirkkoa helmikuun aamuina, kun hengitys huuruaa ja aurinko paistaa ja pakkanen kimaltelee lumessa ja Tuomiokirkko on värjäytynyt aamuauringossa kultaiseksi. ja sitä, että lumi narisee kenkien alla ja hiukset on suihkun jälkeen jäässä. olen niin kärsimätön. pitäisi nauttia syksystä ensin. kynttilöitä ja omenoita ja kanelia ja villaa ja kahvia keittiön pöydän ääressä sateen ropistessa ikkunaan.