itkuvinku.
koko päivän olen vaivannut pientä päätäni liian isoilla ajatuksilla ja
nyt se alkaa tosiaan tuntua. asiat voisi sanoa niin paljon
yksinkertaisemmin, mutta silti rakas kirjailija (se Bauman edelleen,
piru sen periköön) tykkää pyöritellä sanoja ja lauseita niin, että
tavallisen lukutoukan on hirmu vaikea enää päivää ennen tenttiä pysyä
perässä. ja sitten vielä ne muistiinpanot. voi surkeuden
multihuipennus.
nyt on sellainen mukava hetki, kun päätin syödä ja saada vähän purettua
tätä kammon tunnetta. silti on koko ajan kamala ahdistus: en ehdi
millään kaikkea mitä pitäisi. jos olisi itsekuria, olisin jättänyt
viikonlopun riennot väliin, mutta koska ei ole, en jättänyt. ja nyt se
taas kostautuu. ehkä vielä joskus opin laittamaan asiat oikeasti
tärkesjärjestykseen. ehkä? kun nyt pääsisi edes läpi, joohan. alkaa
tämä rimakin alentua koko ajan, vaikka niin ei saisi päästää
tapahtumaan. mutta hulluksihan siinä kai tulisi, jos ei osaisi arvioida
omia voimavarojaan ja hellittää vähän silloin, kun tuntee rajan tulevan
vastaan. voin sitten taas oppia tästäkin jotain, vai mitä? tekemisten
jonkinasteinen etukäteissuunnittelu voisi olla kokeilemisen arvoista.
siinä minulle jotain opittavaa taas.
maanantai, 17. lokakuu 2005
Kommentit