ne sanoi äsken kympin uutisissa, että minä (tähtäimessä FM) todennäköisesti en tule saamaan koulutustani vastaavaa työtä. no mikä uutinen se nyt muka on? eikös tästä ole pulistu jo ties kuinka kauan? vai oliko pointti nyt se, että nämä aavistukset, arvailut ja kuulopuheet on ihan nyt virallistettu? jaaha. olenkin alusta asti naureskellut, että minusta tulee sitten vähän paremmin koulutettu Alepan kassa. pakko on ihmisen yrittää.

ja se on sitten se ensimmäinen pyry tulossa tännekin. Turkuun kuulemma ehti jo, miksei se tule pääkaupunkiin ensin. ei tämä tämmöinen ole mikään kunnollinen valtiovierailu.

ja nyt tässä ylitsevuotavassa yhteiskunnallisen valveutuneisuuteni tilassa (kyllä, normaali kiinnostuksen asteeni vastaa ameebaa) aion kommentoida erästä asiaa, joka on nyppinyt tässä kovasti tämän päivän aikana: poppyn mahdollinen lopetus. en oikein tiedä, että mitä tästä pitäisi ajatella, vai onko juttu edes ajatusten arvoinen, mutta on se harmi, että siellä kommenttilootissa kyseenalaistetaan ja mollataan ja kutsutaan valehtelijaksi. se on jokaisen henkilökohtainen kyynel, jos tuntee olonsa jotenkin loukatuksi tai muuten vain väärin kohdelluksi. jos oma elämä tosiaan on niin tylsää, ettei voi uskoa, että toisilla sitä draamaa saattaa riittää. ei prkl. minä tahdon tietää, miten poppyn ja journalistin tarinassa käy, oli se sitten faktaa tai fiktiota. minä haluan, että poppy jatkaa kirjoittamista ja ennenkaikkea minä haluan, ettei hän anna periksi vaan jatkaa. ne anonyymiapinat ei saa voittaa. minä nousen barrikadeille vaikka ja poltan rintaliivini, mutta ei hemmetti, ei tälläistä pidä tapahtua, että joku suoraan sanoen savustetaan ulos omasta blogistaan. kamoon! ja mulle ei sitten tarvii käydä hyppimään silmille. koska minen välitä tästä eteenpäin.

ja sitten voisi vaikka mennä tupakalle. on tässä ollut nyt tunnekuohua koko vuoden tarpeisiin taas.