taas pitäisi lukea (Z. Bauman - Sosiologinen ajattelu), mutten saa aikaiseksi. heräsin kaksi tuntia liian myöhään ja se tuntuu määrittävän koko päivän ohjelman. viime perjantai tuntuu pahalta unelta. JPR: kerron siitä, jos ja kun olen joskus valmis. ja kerron siitä sitten suullisesti. ehkä. tuntuu pahalta ajatella koko asiaa, saati sitten puhua siitä. sellaisen lamaannuttavan epätoivon miettiminen ei auta ainakaan minua tällä hetkellä, kun pitäisi suoriutua, suoriutua ja suoriutua hyvin.

aloitin siis tänä syksynä ensimmäisen sivuaineeni - sosiologian - opinnot. oppiaine on äärimmäisen mielenkiintoinen ja tuntuu, että se on tehty juuri minulle. ongelmana tuntuu olevan se, etten mitenkään saa pidettyä mielessäni kaiken maailman kaavioita, joihin sosiologit tuntuvat kovasti mieltyneen. jos pysyttäisiin yksilötasolla, mietittäisiin vaikka urbaanin ympäristön vaikutusta yksilön käyttäytymiseen ja sitä, millä perustein (jos perusteita ylipäätään on) ihminen tekee asioita ja valitsee, olisin ihan messissä, sillä kyseisiä juttuja olen pienessä päässäni pyöritellyt jo ties kuinka kauan. en tietenkään yhtä tehokkaasti ja selkeässä muodossa kuin sosiologian gurut, mutta samoja juttuja kuitenkin. eli olen innoissani, mutta toisaalta tiistain tentti pelottaa. olen kovin kiinnostunut arvosanoistani, vaikka kaikki muut kuinka jankuttaisivat, ettei niillä ole väliä. minulle on. on aina ollut. ja minulla on tunne, ettei tämä tentti tule menemään hyvin, sillä vaikka aihe on kiinnostava ja muuta, se ei ole se mun "oma" aine. historian kysymyksiin vastaamiseen on jollain tapaa tottunut, osaa kirjoittaa oikeat asiat ja tietää, mistä milloinkin on kyse. sosiologia on minulle vielä vähän hämärä juttu. ehkä se tästä aukenee.

ja tässä samalla pitäisi suorittaa historian perusopinnot loppuun (suurin osa kanssani aloittaneista hoiti tämän jo viime vuoden aikana...), mutta kun töissä pitää käydä ja luennoilla ja sitten pitäisi vielä tehdä jotain, mikä pitäisi mieleni kasassa, että jaksan taas uuden päivän, ei lukemiselle tunnu jäävän tarpeeksi aikaa. mutta aina olen jotenkin luovinut itseni kevääseen ja kesään. miksei se onnistuisi nyt? tästäpä tuntui tulevan nyt aikamoinen opinto-postaus. kerta se on ensimmäinenkin.