taas
pitäisi lukea (Z. Bauman - Sosiologinen ajattelu), mutten saa
aikaiseksi. heräsin kaksi tuntia liian myöhään ja se tuntuu määrittävän
koko päivän ohjelman. viime perjantai tuntuu pahalta unelta. JPR:
kerron siitä, jos ja kun olen joskus valmis. ja kerron siitä sitten
suullisesti. ehkä. tuntuu pahalta ajatella koko asiaa, saati sitten
puhua siitä. sellaisen lamaannuttavan epätoivon miettiminen ei auta
ainakaan minua tällä hetkellä, kun pitäisi suoriutua, suoriutua ja
suoriutua hyvin.
aloitin siis tänä syksynä ensimmäisen sivuaineeni - sosiologian -
opinnot. oppiaine on äärimmäisen mielenkiintoinen ja tuntuu, että se on
tehty juuri minulle. ongelmana tuntuu olevan se, etten mitenkään saa
pidettyä mielessäni kaiken maailman kaavioita, joihin sosiologit
tuntuvat kovasti mieltyneen. jos pysyttäisiin yksilötasolla,
mietittäisiin vaikka urbaanin ympäristön vaikutusta yksilön
käyttäytymiseen ja sitä, millä perustein (jos perusteita ylipäätään on)
ihminen tekee asioita ja valitsee, olisin ihan messissä, sillä kyseisiä
juttuja olen pienessä päässäni pyöritellyt jo ties kuinka kauan. en
tietenkään yhtä tehokkaasti ja selkeässä muodossa kuin sosiologian
gurut, mutta samoja juttuja kuitenkin. eli olen innoissani, mutta
toisaalta tiistain tentti pelottaa. olen kovin kiinnostunut
arvosanoistani, vaikka kaikki muut kuinka jankuttaisivat, ettei niillä
ole väliä. minulle on. on aina ollut. ja minulla on tunne, ettei tämä
tentti tule menemään hyvin, sillä vaikka aihe on kiinnostava ja muuta,
se ei ole se mun "oma" aine. historian kysymyksiin vastaamiseen on
jollain tapaa tottunut, osaa kirjoittaa oikeat asiat ja tietää, mistä
milloinkin on kyse. sosiologia on minulle vielä vähän hämärä juttu.
ehkä se tästä aukenee.
ja tässä samalla pitäisi suorittaa historian perusopinnot loppuun
(suurin osa kanssani aloittaneista hoiti tämän jo viime vuoden
aikana...), mutta kun töissä pitää käydä ja luennoilla ja sitten
pitäisi vielä tehdä jotain, mikä pitäisi mieleni kasassa, että jaksan
taas uuden päivän, ei lukemiselle tunnu jäävän tarpeeksi aikaa. mutta
aina olen jotenkin luovinut itseni kevääseen ja kesään. miksei se
onnistuisi nyt? tästäpä tuntui tulevan nyt aikamoinen opinto-postaus.
kerta se on ensimmäinenkin.
keskiviikko, 12. lokakuu 2005
Kommentit