Minä
olen huono odottamaan. Ja minä aion ottaa asiakseni harjoitella taas
käyttämään isoja alkukirjaimia. Olen huomannut sen olevan joillekin
tahoille erittäin tärkeää. Ja onhan se selkeämpää. Sen välttäminen on
kai ollut minulle jotain jälkiteini-iän kapinaa, kun en teininä osannut
kapinoida. Kun ei se kiinnostanut. Mikään ei kai silloin kiinnostanut.
Onneksi olen vielä siinä iässä, että voin halutessani käyttäytyä
edelleen pahaisen teinitytön tavoin (tahdon myös korostaa, etten
missään määrin ole vielä aikuinen). Laittaa paljon mustaa kajalia ja
kulkea mustissa ja rypeä angstissa. Se ei kuitenkaan tunnu tuovan enää
samanlaista tyydytystä kuin silloin muutama vuosi sitten. Tuntuu niin
turhalta loppujen lopuksi väkisin pitää yllä sitä välinpitämättömyyttä
ja epätoivoa. Taisin kuitenkin jollain tavalla tottua voimaan pahoin,
kun nykyään tuntuu kovin vaikealta löytää itsestään sitä valoisaa ja
iloista ihmistä, joka vielä yläasteen alussa muistaisin olleeni.
Kai se jollain tapaa naurettiin minusta ulos. En oikein osaa selittää
sitä. Tarpeeksi kun kuuntelee, kuinka huono ihminen on, alkaa siihen
uskoa jo itsekin. Silloin tuntui helpommalta sulkea maailma
ulkopuolelle, ottaa etäisyyttä ja toimia sen kaiken keskellä olematta
kuitenkaan koskaan läsnä. Niinä vuosina elin vain jäällä, kaukalossa
(niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin). Mutta siinä olin hyvä.
Laitoin siihen kaiken energiani, sillä elämässäni ei silloin muuta
positiivista ollut. Tai ainakaan minä en siinä mitään muuta
positiivista nähnyt. Kaipaan jollain tapaa sitä aikaa ja kadun lätkän
lopettamista enemmän kuin mitään muuta.
Näen yhä unia siitä, kuinka puen kamat päälle, laitan huivin ja
kypärän, laitan hanskat ja otan mailan. Muistan jäähallin tuoksun ja
kaukalon reunojen pinnat. Muistan äänen, joka kuuluu luistimen terän
koskettaessa jäätä ja muistan jääpölyn lentävän kun jarruttaa nopeasti.
Muistan vaihtopenkin ja vesipullot. Muistan jännityksen ennen matsia ja
voiton huuman. Häviöitä en juuri muista, niistä en pitänyt. Jäällä minä
pystyin lentämään.
torstai, 10. marraskuu 2005
Kommentit