Parisuhde
on muuten vallan vinkeä juttu, mutta kun se rajoittaa omaa vapautta,
siitä voi muodostua riippakivi. Kiehun juuri raivosta pääni sisällä.
Olen turhautunut. Olen lukenut koko päivän, aamuyhdeksästä viiteen
(täysi työpäivä siis) ja ajattelin vielä muutaman tunnin lukea, minkä
jälkeen olin ajatellut pääseväni hetkeksi pois neljän seinän sisältä.
Neljän seinän, jotka tuntuvat lähenevän tasaista tahtia. No olishan mun
pitänyt tietää paremmin, saatana soikoon. "Ei mulla oo kyllä mitään
tarvetta lähtee tänään mihinkään, tuun vaa teille kattomaan leffoja."
Argh. Tuo olisi ollut ilahduttava kommentti minä tahansa muuna päivänä,
mutta ei tänään. En haluaisi lähteä edes juhlimaan, olisin vain
halunnut pois.
Älkää nyt ajatelko, etten voi lähteä, koska
"parempi puoliskoni" kieltäisi sen. En vain tahdo loukata tai aiheuttaa
konfliktia, kun kaikki muuten menee niin mukavasti (vaihteeksi). Alan
vain olla niin ärtyneessä tilassa, että yksinkertainen kysymys "ootko
syöny tänään mitään" aiheuttaa silmät pimentävää raivoa. Pitäisi ehkä
lähteä vähän tuulettumaan. Kävelemään tuonne pimeään metsään olemaan
poissa tieltä. Ainiin, lukeahan pitäisi. Tauko voisi tosin tehdä
terää...
Jospa nyt ihan ensimmäiseksi kokeilisi tasata
veren nikotiiniarvot, viimeisestä tupakasta taitaa olla tunteja. Ehkä
se helpottaa.
[muoks 17:43] Nyt jo kaduttaa. Eihän se mitään
pahaa tarkoita sillä, että haluaa viettää perjantai-illan kanssani, kun
seuraavana aamuna on vielä töitäkin. Oma kulta se on. *nolo*
[muoks 18:30] Se mies on aivan ihqraksupoksu! (Voi jösses, siinä se
tuli. Tuota sanahirviötä olen aina kieroutuneella tavalla halunnut
käyttää kirjoittaessani, huolimatta sen selvästä viittaavuudesta
erääseen nuorten suosimaan sivustoon, nimiä mainitsematta tai mitenkään
arvostelematta..) Se haluaa viedä mut täältä hetkeksi pois. Ja kuinka
minä sitä parjasin. Ihminen on erehtyväinen, eiks je?
perjantai, 18. marraskuu 2005
Kommentit