minut on täten haastettu. hassua kuinka tämä elämä heittelee. ja hommahan toimii seuraavasti:
paljastan viisi omituista tapaani. tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

mutta eihän minulla ole mitään oikeasti omituisia tapoja?

1. aina kun muistan, lisään tavalliseen kahviin Pentikistä ostamaani viskillä ja suklaalla maustettua Isännän kahvia, koska se on niin hyvää. enkä minä ole edes isäntä! kuvitelkaa, kuinka omituista se on!

2. Emmerdale on tällä hetkellä ainoa tv-ohjelma, jota seuraan. kummallisuutta lisää se, etten sitäkään ole katsonut koko viikkoon. (okei, katson satunnaisina sunnuntai-iltapäivinä ykköseltä tulevia historia-ohjelmia ja joskus lauantaisin Avaran luonnon. se tuo mieleen lapsuuden saunaillat, kun kotiin päästyä istuin pyyhkeen sisälle kääriytyneenä metrin päässä vastaanottimesta ja hoin äidille, kuinka meidän on siis aivan pakko hankkia oma leijona.)

3. aivoni alkavat toimia (olettaen siis niiden kuitenkin joskus toimivan) vasta kymmenen jälkeen illalla.

4. en yleensä herää, kun herätyskelloni alkaa soimaan, vaan vasta toisella torkulla. jos aamulla ei ole kiire, mutta olen epärealistisesti laittanut kellon soimaan kahdeksan aikaan, voin helposti torkutella yli kaksikin tuntia. kietoudun vain syvemmälle peittoihin, lastaan pääni päälle kasan tyynyjä, ja aina kun kello pärähtää soimaan, olen vain sanomattoman onnellinen siitä, ettei minun oikeasti vielä tarvitse nousta.

5. en voi kävellä ulkona ilman musiikkia. jos joudun niin tekemään (kuten tänään, kun soittimeni meni ihan jumiin), tuntuu matka kovin pitkältä ja kaikki muut äänet kuulostavat kamalan kovilta. on kauhistuttavaa istua metrossa, kun joka puolella käydään keskusteluja asioista, jotka eivät kuulu minulle. niistä kuulee pätkiä ja ne sualautuvat sellaiseksi katkeran-iloisen-surulliseksi sekamelskaksi, joka tuntuu poraavan pään täyteen reikiä. ja sitten kun yrittää keskittyä johonkin muuhun, huomaa kymmenen minuuttia pakonomaisesti tuijottaneensa samaa sarjakuvaa, ja ihmiset viereisillä paikoilla vilkuilevat hermostuneesti.

ei ole helppoa olla minä, mutta en minä näitä piirteitä pois vaihtaisi. olen kuitenkin aika tavallinen.

minä puolestani päätän heittää haasteella bardamua, Paulaa (vaikka se oikeastaan jo lopetteleekin blogiaan..), mymsiä, ever-frostia sekä miilaliitä (nimen oikeaoppinen taivutusmuoto ehkä hieman kadoksissa). kaikille tahdon sanoa olevani hieman pahoillani, mutta silti mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää.