tänään
on se päivä, joka jokaiselle koittaa kerran vuodessa. eipä tunnu yhtään
erilaiselta. sama pää, sama naama, sama ruumis ja suurinpiirtein samat
aatokset. ei viisaampi eikä kauniimpi. vähän stressaantuneempi ehkä,
kun en eilen lukenut kuin kaksikymmentä sivua. nyt saattaa tulla
vastaan ensimmäinen kerta, kun joudun tenttiin, enkä ole ehtinyt lukea
kirjaa loppuun. mielenkiintoisia kokemuksia, eh?
harmittaa vähän, kun ulkona on niin kaunis ilma, enkä voi lähteä kokemaan sitä.
Pikkuveli lähti lappiin, toivottavasti sille ei tule kovin kylmä. en
olekaan kai koskaan kertonut Pikkuveljestä? se on ihan hyvä veli.
riitoja on, sehän on selvä, mutta kun kummatkin ollaan kai vihdoinkin
päästy yli siitä pahimmasta murrosiästä, meistä on alkanut tulla
enemmän kaveruksia. ei olla sillä tapaa läheisiä, mutta kunnioitan ja
ihailen Pikkuveljen monia ominaisuuksia, eniten juuri niitä, jotka
minulta itseltäni tuntuvat puuttuvan. ollaan kai niin erilaisia kuin
kaksi ihmistä voi olla, mutta sehän tekee kaikesta vain hauskaa.
Pikkuveli on huumorintajuinen, sellainen ihminen, jonka seurassa
harvoin on tylsää. se on erittäin itsevarman oloinen ja hurmaava.
taloyhtiön vanhemmat naisihmiset se veijari on vastustamattomasti
kietonut pikkusormensa ympäri. onhan silläkin synkät hetkensä, mutta
harvoin se antaa niiden näkyä ulospäin. se on rauhallinen ja vakaa.
sellainen on minun Pikkuveljeni. hassua, kun se on taas viikon poissa.
tänään juteltiin aamupalaa tehdessäni äidin kanssa. äiti kertoili
juttuja synnytyksistä ja minä nauroin, kun joitain juttuja äiti oli
hoitanut varsin kummallisesti. mutta sellainen on äiti. vähän niinkuin
minä, vaikka aika ajoin sitä onkin vaikeaa myöntää. toisaalta joissain
asioissa olen ilmetty isäni, sillä itsepäisyyttäni en ole äidiltä
perinyt. olisin myös halunnut isän logiikan, sillä yleensä se tuntuu
pettämättömältä. ja isä on niin kätevä, lähes kaiken se tekee itse,
ihan kuten oma isänsä aikoinaan. mökille hieno liiteri, meidän sauna ja
kaikki muu. mitäköhän isästä olisi tullut, jos se olisi ollut
kiinnostunut hankkimaan itselleen kunnon koulutuksen? toisaalta se on
aika täydellinen juuri tuollaisena, ainakin täydellinen minulle. sen
maailmankuvaa eivät häiritse mitkään kirjaviisaudet, sitä hallitsevat
kokemukset ja eletty elämä. mutta ihminen sekin vain on. samalla tapaa
helppo suututtaa kuin minä ja yhtä nopea leppymään.
omituisia juttuja pää täynnä tänään. pää täynnä perhettä.
nyt pitää kuitenkin lukea, jotta huomenna ja kaikkina muina päivinä ei ehkä niin paljon tarvitsisi.
lauantai, 21. tammikuu 2006
Kommentit