en
sitten nukkunut kovinkaan hyvin viime yönä. enkä tehnyt niitä saksan
läksyjä. olen aivan varma, että unettomuus johtui siitä pelaamisesta.
illalla hetken jo tuntui siltä, kuin päähän olisi kasvanut antennit. ja
Pikkuveli nauroi aivan katketakseen "tyypit on ollu kuus vuotta yhessä
ja nyt ne löys yhteisen harrastuksen! hitto jätkät nauraa, ku ne
kuulee. kä kä kä". mutta oli minunkin vaikea lopettaa nauramista, kun
tajusin, että kyllä ne jätkät nauraa. nytkin kirjoitan tässä vain,
jotten alkaisi heti pelaamaan. tänään on vielä yksi luento ja laitoin
herätyskellon soimaan, jotta ehtisin lähteä ajoissa. jos vaikka
alkaisin pelaamaan. ihan vähän. sääliö.
on muuten ilmojakin
pidellyt. aivan kuin sataisi pienen pieniä timantteja, ja maakin on
niitä täynnä. puut ovat peittyneet valkoiseen huurteeseen ja nekin
kimaltelevat. voisi taas avata verhot. hyvä päivä on tänään, vaikka
väsyttää.
ja minä olen niin onnellinen, että olen uskaltanut luottaa. kunpa tämä jatkuisi. täytynee koputtaa puuta...
tiistai, 7. helmikuu 2006
Kommentit