kyllä
se elämä menee eteenpäin, vaikkei blogia kirjoittaisikaan, mutta on se
silloin hieman erilaista. aina silloin tällöin on tullut juttuja
mieleen, sellaisia joista olisi voinut jotain sanoa, mutta en sitten
ole sanonut. alan päästä hiljalleen yli erittäin hyvän
ystäväpariskunnan erosta. vaikka eihän minulla pitäisi siinä asiassa
mitään ylipääsemistä ollakaan. kun kuitenkaan eihän se ole minun
asiani, ei minun murheeni. tämä tapaus kuitenkin opetti paljon asioita
omasta itsestäni. sellaisiakin, joista en ole kovinkaan ylpeä. en osaa
olla tukena, jos itse olen ristiriidassa tilanteen kanssa. minä
vetäydyn, pakenen. ja minulla on niin kovin ikävä, kun parhaista se
toinen (ei järjestysnumero toinen, vaan ihan vaan se toinen) on niin
kaukana. enkä minä saa itseäni luo.
minä istun huoneessani ja uppoudun uusiin ystävyyksiin,
ennenkokemattomiin. ja ikävöin niitä vanhoja ja jollain tapaa oikeita.
ja sitä vanhaa aikaa, joka ei enää tule takaisin, vaikka minä kuinka
sen vuoksi hakkaisin päätäni seinään.
ja hymyilen puhelinkeskusteluille ja salaisuuksille. hyville
salaisuuksille. pahoja salaisuuksiakin on tullut kuultua ja ne saavat
voimaan pahoin. enkä niillekään asioille mitään voi.
toivon suojasäätä.
sunnuntai, 19. maaliskuu 2006
Kommentit