hämmennys.
se kummallinen tunne, kun ei oikein tiedä, kuinka pitäisi toimia, vai
pitäisikö toimia ollenkaan. näpelöin kännykkää jatkuvasti, "oletko
ok?", sitten pyyhin sen pois ja laitan puhelimen tyynyn viereen. mietin
hetken, käyn tupakalla ja mietin lisää. tuntuu, että nyt sitä saa
tuntea, miltä muista tuntuu, kun itse on ollut samassa tilanteessa. kun
haluaisi kysyä, auttaa vaikkei varmastikaan mitään voi tehdä. kun vain
haluaisi kertoa, että minä olen täällä, sitten kun toinen kaipaa
olkapäätä. mutta ehkei se tällä kertaa ole minun olkapääni se kaikkein
lohdullisin, olenhan minä itsekin kieltäytynyt tuesta, kun asiat ovat
olleet liian kipeitä. pelkään tungettelevani. otan taas kännykän käteen
ja kirjoitan. ehkä painan "lähetä". ehkä.
tiedäthän? ehkä tätä kautta tiedät, jos en koskaan saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta.
miksi minun pääni tekee kaikesta niin monimutkaista? pitäisi kuunnella
sydäntä ja hiljentää kaikki muu. eikö niin? minulla ei ole keinoja
tähän. minä en ole riittävä, kun hukun omiin harhoihini.
sunnuntai, 29. tammikuu 2006
Kommentit