tajusin ihan vasta äsken, että on taas perjantai. juhannuksestakin tuntuu olevan ikuisuus (= viikko)... ei olisi pitänyt mainita, se oli oikea murheenkryyni. sanalla sanoen PASKA juhannus.stressasin sen piloille. kiukuttelin ja käyttäydyin lapsellisesti. maltti meni, kun kaikki ei sujunutkaan suunnitelmieni mukaan. mutta en kyllä ollut ainoa, jossa oli vikaa...

nyt on pakko avautua. kaksikymppiset ei osaa siivota jälkiään!? pikkuveljeni ystävät käyttäytyivät paremmin kuin omani. tyttöjen tehtävä on siivota poikien jäljet? pari kaveria (tyttöjä) ei edes nähnyt siinä mitään väärää.. "antaa nyt poikien pitää hauskaa...ei pojat välitä siivoomisesta...ei niitten tarvii tällästä stressata" JUMALAUTA!! vaikka mulla ei olekaan mitään ylimääräisiä ulokkeita jalkojen välissä hillumassa, ei se tarkota sitä, että mun automaattisesti pitäis nauttia siivoomisesta ja toimia omien ystävieni ovimattona vaan ja ainoastaan, koska niillä on penis. helvetti. nyt eletään 2000-lukua ja allekirjoittanut ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä tälläistä asennetta.

jos lähdetään yhdessä viettämään juhannusta, juodaan ja syödään yhdessä, maksetaan osa kuluista yhdessä, sotketaan yhdessä, niin miksei voitaisi myös siivota yhdessä? tai käyttäytyä ihmisen lailla yhdessä? mikä saa 20-vuotiaan hyppäämään kukkapenkkiin ja pyörimään siinä, kunnes vuorenkilvistä on jäljellä vaan muisto? sapettaa. "joo v*ttu kyl me siivotaa sit sunnuntaina ennenku lähetään." ollaan vaan torstaista sunnuntaihin kaiken saastan keskellä, mitä vain kahdeksan henkeä saa aikaan. tiskit ympäri mökkiä, alakerta uimisen ja saunomisen jäljiltä tulvan vallassa! jonkun aikaa jaksoin katsoa sitä läpi sormien, ystävällisesti pyydellen sitä tiskaamaan jotain, tota kuivaamaan lattian. lauantaina kiehui totaalisesti yli. saatiinkin aikaan pieni draama, mutta asiat olivat loppujen lopuksi ihan hyvin... kunnes aloin taas ajattelemaan sitä pari päivää sitten. vieläkin pistää vihaksi.

todennäköisesti ylireagoin, koska olin odottanut niin paljon, mutta jotain rajaa kuitenkin. jos olisin ollut vieraana jonkun toisen mökillä, en olisi uskaltanut edes uneksia siitä, että haistattelisin isännälle/emännälle päin naamaa (ja jos siinä ei ollut tarpeeksi, niin lisäksi selän takana) jos minua pyydetään tekemään jotain pientä. tai edes jotain suurempaa. itselläkin on parempi olo, jos ympäristö on siisti ja homma toimii kitkattomasti. ihmiset on erilaisia, mutta silti... ei voi ymmärtää, ei ainakaan pariin viikkoon. ehkä kun tomu laskeutuu voin nauraa koko jutulle, mutta vielä en siihen kykene.

olihan juhannuksessa hauskojakin hetkiä, mutta ne tuntuvat hukkuvan kaiken sen muun alle. ehkä aika kultaa muistot.

oho, nyt pääsi ajatus karkaamaan. perjantai siis. ulos. mahdollisimman pian. pitämään hauskaa ja korvaamaan juhannuksen ikävät muistot. pitämään hauskaa ilman sen suurempaa omakohtaista vastuuta siitä, että kaikki pysyy ehjänä :D meidän piti J:n kanssa mennä katsomaan Maailmojen sota, mutta sen olutkorva oli sitä mieltä, että lykätään se sunnuntaille. en pistänyt kovasti vastaan. on ollut sen verran nihkeä viikko töiden osalta.