tajusin
ihan vasta äsken, että on taas perjantai. juhannuksestakin tuntuu
olevan ikuisuus (= viikko)... ei olisi pitänyt mainita, se oli oikea
murheenkryyni. sanalla sanoen PASKA juhannus.stressasin sen piloille.
kiukuttelin ja käyttäydyin lapsellisesti. maltti meni, kun kaikki ei
sujunutkaan suunnitelmieni mukaan. mutta en kyllä ollut ainoa, jossa
oli vikaa...
nyt on pakko avautua. kaksikymppiset ei osaa
siivota jälkiään!? pikkuveljeni ystävät käyttäytyivät paremmin kuin
omani. tyttöjen tehtävä on siivota poikien jäljet? pari kaveria
(tyttöjä) ei edes nähnyt siinä mitään väärää.. "antaa nyt poikien pitää
hauskaa...ei pojat välitä siivoomisesta...ei niitten tarvii tällästä
stressata" JUMALAUTA!! vaikka mulla ei olekaan mitään ylimääräisiä
ulokkeita jalkojen välissä hillumassa, ei se tarkota sitä, että mun
automaattisesti pitäis nauttia siivoomisesta ja toimia omien ystävieni
ovimattona vaan ja ainoastaan, koska niillä on penis. helvetti. nyt
eletään 2000-lukua ja allekirjoittanut ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä
tälläistä asennetta.
jos lähdetään yhdessä viettämään
juhannusta, juodaan ja syödään yhdessä, maksetaan osa kuluista yhdessä,
sotketaan yhdessä, niin miksei voitaisi myös siivota yhdessä? tai
käyttäytyä ihmisen lailla yhdessä? mikä saa 20-vuotiaan hyppäämään
kukkapenkkiin ja pyörimään siinä, kunnes vuorenkilvistä on jäljellä
vaan muisto? sapettaa. "joo v*ttu kyl me siivotaa sit sunnuntaina
ennenku lähetään." ollaan vaan torstaista sunnuntaihin kaiken saastan
keskellä, mitä vain kahdeksan henkeä saa aikaan. tiskit ympäri mökkiä,
alakerta uimisen ja saunomisen jäljiltä tulvan vallassa! jonkun aikaa
jaksoin katsoa sitä läpi sormien, ystävällisesti pyydellen sitä
tiskaamaan jotain, tota kuivaamaan lattian. lauantaina kiehui
totaalisesti yli. saatiinkin aikaan pieni draama, mutta asiat olivat
loppujen lopuksi ihan hyvin... kunnes aloin taas ajattelemaan sitä pari
päivää sitten. vieläkin pistää vihaksi.
todennäköisesti
ylireagoin, koska olin odottanut niin paljon, mutta jotain rajaa
kuitenkin. jos olisin ollut vieraana jonkun toisen mökillä, en olisi
uskaltanut edes uneksia siitä, että haistattelisin isännälle/emännälle
päin naamaa (ja jos siinä ei ollut tarpeeksi, niin lisäksi selän
takana) jos minua pyydetään tekemään jotain pientä. tai edes jotain
suurempaa. itselläkin on parempi olo, jos ympäristö on siisti ja homma
toimii kitkattomasti. ihmiset on erilaisia, mutta silti... ei voi
ymmärtää, ei ainakaan pariin viikkoon. ehkä kun tomu laskeutuu voin
nauraa koko jutulle, mutta vielä en siihen kykene.
olihan juhannuksessa hauskojakin hetkiä, mutta ne tuntuvat hukkuvan kaiken sen muun alle. ehkä aika kultaa muistot.
oho, nyt pääsi ajatus karkaamaan. perjantai siis. ulos. mahdollisimman
pian. pitämään hauskaa ja korvaamaan juhannuksen ikävät muistot.
pitämään hauskaa ilman sen suurempaa omakohtaista vastuuta siitä, että
kaikki pysyy ehjänä :D meidän piti J:n kanssa mennä katsomaan
Maailmojen sota, mutta sen olutkorva oli sitä mieltä, että lykätään se
sunnuntaille. en pistänyt kovasti vastaan. on ollut sen verran nihkeä
viikko töiden osalta.
perjantai, 1. heinäkuu 2005
Kommentit