"sä oot muuttunu" se sanoi ennen kuin sammui poikittain sängylleni haisten viinalta minun selvään nenääni. ja uudelleen aamulla. ja sitten taas illalla. eihän ihminen voi yhden yön aikana muuttua, eihän? kai se ihmetteli, kun en minä välittänyt vaikka se kuinka haukkui ja huusi, en vain jaksanut. mutta kai minä vähän muutuin, sillä niin muuttui hetkessä kaikki muukin. ehkä. ellei se ollut vain unta. se ei ainakaan aamulla muistanut mitään. olen niin tyhjä nyt. pelkään kaikkea entistä enemmän. en edes tahdo ajatella tulevaisuutta, en sen puoleen menneisyyttä tai nykyisyyttäkään. olen vain ja ihan turta. milloin minä lopetin välittämästä?

ehkä jos tarpeeksi odotan, kaikki korjaantuu. tietokoneeni ei kylläkään, sen olen tässä viikon aikana ehtinyt todeta. vika ei ole virtalähteessä, missä sitten?

minä kerään nyt palaset ja katson, saanko kaiken ehjäksi taas.