ei taas tätä samaa. keuhkoputkentulehdus. Bronchitis acuta. kolmen päivän sairasloma ja viikon antibioottikuuri. ja vielä viimeisellä työviikolla. sain kuitenkin ainakin tämän päivän käytettyä hyödyllisesti suunnittelemalla pikkuisen opintoja. huomenna luvassa uneliasta tallustelua ympäri kämppää, pätkittäisiä lukukokemuksia ja paljon kuumaa teetä. ja lääkkeitä. viikonlopusta tullee kirjaimellisesti kuiva, mutta ei voi mitään.

hassua kuinka olen koko päivän ollut ajattelematta oikeastaan yhtään mitään. olen kyllä aloittanut, mutta mistään en ole saanut kiinni. kaikki tuntuu kuluneelta. eilen löysin ison kasan vanhoja piirrustuksia ja olin aika järkyttynyt. viisi vuotta sitten purin kaiken olemassa olevan teiniangstini mustalla tussilla ja pehmeällä lyijykynällä kaiken maailman paperinpalasille. jostain syystä olin säästänyt suuren osan. palasi paljon tunnetiloja mieleen, tapahtumia ei niinkään - se aika ja siihen liittyvät yksityiskohdat ovat armollisesti peittyneet ajan luomaan usvaan. ei se tietenkään niitä tunteita mihinkään vie, vaikka ne olisivatkin vanhoja. enhän loppujen lopuksi, sisimmässäni, ole paljoakaan muuttunut. olen vain (vaikka itse sanonkin) aika lahjakkaasti oppinut peittämään todelliset ajatukseni. ainakin ne määrittelemättömimmät. tosin muutama ystäväni sanoo, että olen heille kuin avoin kirja. kasvoiltani näkee heti, mitä päässä liikkuu. sellaiset asiat, joiden annan näkyä, ovat kuitenkin aika turhia juttuja. ärsytys siitä, kun ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella toista tuntia jatkuvaa keskustelua Hennesin uudesta mallistosta tai vaaleanpunaisista luomiväreistä. ilo siitä, kun joku sanoo jotain mukavaa tai hämmästys siitä, kun tapahtuu jotain odottamatonta tai tavallisuudesta poikkeavaa. sarjakuvamaista ilmeillä leikittelyä.