ei
taas tätä samaa. keuhkoputkentulehdus. Bronchitis acuta. kolmen päivän
sairasloma ja viikon antibioottikuuri. ja vielä viimeisellä
työviikolla. sain kuitenkin ainakin tämän päivän käytettyä
hyödyllisesti suunnittelemalla pikkuisen opintoja. huomenna luvassa
uneliasta tallustelua ympäri kämppää, pätkittäisiä lukukokemuksia ja
paljon kuumaa teetä. ja lääkkeitä. viikonlopusta tullee
kirjaimellisesti kuiva, mutta ei voi mitään.
hassua kuinka olen koko päivän ollut ajattelematta oikeastaan yhtään
mitään. olen kyllä aloittanut, mutta mistään en ole saanut kiinni.
kaikki tuntuu kuluneelta. eilen löysin ison kasan vanhoja piirrustuksia
ja olin aika järkyttynyt. viisi vuotta sitten purin kaiken olemassa
olevan teiniangstini mustalla tussilla ja pehmeällä lyijykynällä kaiken
maailman paperinpalasille. jostain syystä olin säästänyt suuren osan.
palasi paljon tunnetiloja mieleen, tapahtumia ei niinkään - se aika ja
siihen liittyvät yksityiskohdat ovat armollisesti peittyneet ajan
luomaan usvaan. ei se tietenkään niitä tunteita mihinkään vie, vaikka
ne olisivatkin vanhoja. enhän loppujen lopuksi, sisimmässäni, ole
paljoakaan muuttunut. olen vain (vaikka itse sanonkin) aika
lahjakkaasti oppinut peittämään todelliset ajatukseni. ainakin ne
määrittelemättömimmät. tosin muutama ystäväni sanoo, että olen heille
kuin avoin kirja. kasvoiltani näkee heti, mitä päässä liikkuu.
sellaiset asiat, joiden annan näkyä, ovat kuitenkin aika turhia
juttuja. ärsytys siitä, kun ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella toista
tuntia jatkuvaa keskustelua Hennesin uudesta mallistosta tai
vaaleanpunaisista luomiväreistä. ilo siitä, kun joku sanoo jotain
mukavaa tai hämmästys siitä, kun tapahtuu jotain odottamatonta tai
tavallisuudesta poikkeavaa. sarjakuvamaista ilmeillä leikittelyä.
tiistai, 30. elokuu 2005
Kommentit