torstai, 30. maaliskuu 2006
turhauma
kaikki
menee aika lailla päin juuri sitä itseään tällä hetkellä. omassa
elämässä ja ehkä jopa korostuneemmin muiden elämässä. siksi onkin aika
skitsofreeninen tunne ollut tänään, kun en ole saanut tätä
idioottimaista hymyä pyyhittyä naamalta. repeilen ja huomaan sen hieman
liian myöhään. metrossa ja bussissa ja kadulla. luennolla ja kaupassa.
parvekkeella, sängyllä ja nyt. tuntuu kuin olisin koko viikon ollut
jännittynyt äärimmilleni ja nyt se lopullinen napsahdus ei kai ole enää
kaukana. eipä tässä. mitäs sitten. kun ei oikein jaksaisi enää
välittää. olen vihainen ja älyttömän onnellinen ja onneton ja
surullinen. kaikki samaan aikaan. ei tämä pieni mieli voi tälläistä
kestää kauaa. lauantaina pää täyteen jotain muuta kuin ajatuksia.
Kommentit