hassua
tosiaan, kuinka nopeasti se vaan valuu käsistä. aika siis. pienempänä
vuosi tuntui loputtoman pitkältä, nyt siitä ei ehdi saamaan edes kiinni
ennenkuin se jo on vaihtunut. pitäisi tosiaan yrittää huomata kaikki
elämän pienet yksityiskohdat, tuoksut ja äänet ja kaikki muu. mutta
aina ei ehdi tai ei jaksa. ja asiat unohtuu, vaikkei tahtoisikaan.
muistan monta kertaa jossain tilanteessa ajatelleeni, että "tämän
hetken painan mieleeni, tämän haluan muistaa aina", mutta juuri ne
hetket usein unohtuvat ja jäljelle jää kaikkea muuta. yleensä vieläpä
jotain epämieluisaa. miksiköhän? muisti on kyllä jännä juttu.
kävin tänään kaupassa kun J soitti ja pyysi käymään. piti ostaa
tomaattimurskaa ja leipää, mutta halusin välttämättä ostaa jäätelöäkin.
tämä kroppa ei kyllä jäätelöä kaipaisi tippaakaan, mutta herkkusuu
taitaa aina olla herkkusuu? ollaan tällä viikolla oikein leikitty kotia
- J:n veli ja äiti ovat lomalla Italiassa ja J:n koti on nyt ollut
meidän koti. käydään yhdessä kaupassa, tehdään ruokaa, katsotaan
elokuvia, siivotaan. välillä J pelaa ja minä luen. ihan niin kuin oikea
OMA elämä. mutta eihän se sitä ole. tämä ei oikein ole arkea. mutta
haluan sen oman arjen. sen tunteen, kun pääsee töistä tai luennolta ja
tulee kotiin. ihan omaan kotiin.
tunnun tekevän tästä koti-asiasta nyt hieman isomman, kuin mitä se
oikeastaan on. ei minulla vanhempieni luona ole mitään valittamista,
päinvastoin. kultaiset vanhemmat tekee elämästä niin helppoa. mutta
ehkä se onkin juuri se ongelman ydin? kun haluaisi jo päästä
kokeilemaan siipiään, kohtaamaan niitä oman elämän oikeita ongelmia.
rahavaikeuksia, riitoja yms. siis sellaisia riitoja, kun kumpikaan ei
oikein voi painua ovet paukkuen ulos, kun koti on molempien oma koti.
ja sitä pientä ylpeydentunnetta kun katsoo millaisen kolon on
rakentanut. romanttista hömpötystä kenties, mutta jotain
tavoittelemisen arvoista kuitenkin. kyllähän se arki äkkiä räjähtäisi
päin naamaa, mutta onko se sitten niin kamalaa loppujen lopuksi?
life is what you make of it :)
torstai, 30. kesäkuu 2005
Kommentit