hassua tosiaan, kuinka nopeasti se vaan valuu käsistä. aika siis. pienempänä vuosi tuntui loputtoman pitkältä, nyt siitä ei ehdi saamaan edes kiinni ennenkuin se jo on vaihtunut. pitäisi tosiaan yrittää huomata kaikki elämän pienet yksityiskohdat, tuoksut ja äänet ja kaikki muu. mutta aina ei ehdi tai ei jaksa. ja asiat unohtuu, vaikkei tahtoisikaan. muistan monta kertaa jossain tilanteessa ajatelleeni, että "tämän hetken painan mieleeni, tämän haluan muistaa aina", mutta juuri ne hetket usein unohtuvat ja jäljelle jää kaikkea muuta. yleensä vieläpä jotain epämieluisaa. miksiköhän? muisti on kyllä jännä juttu.

kävin tänään kaupassa kun J soitti ja pyysi käymään. piti ostaa tomaattimurskaa ja leipää, mutta halusin välttämättä ostaa jäätelöäkin. tämä kroppa ei kyllä jäätelöä kaipaisi tippaakaan, mutta herkkusuu taitaa aina olla herkkusuu? ollaan tällä viikolla oikein leikitty kotia - J:n veli ja äiti ovat lomalla Italiassa ja J:n koti on nyt ollut meidän koti. käydään yhdessä kaupassa, tehdään ruokaa, katsotaan elokuvia, siivotaan. välillä J pelaa ja minä luen. ihan niin kuin oikea OMA elämä. mutta eihän se sitä ole. tämä ei oikein ole arkea. mutta haluan sen oman arjen. sen tunteen, kun pääsee töistä tai luennolta ja tulee kotiin. ihan omaan kotiin.

tunnun tekevän tästä koti-asiasta nyt hieman isomman, kuin mitä se oikeastaan on. ei minulla vanhempieni luona ole mitään valittamista, päinvastoin. kultaiset vanhemmat tekee elämästä niin helppoa. mutta ehkä se onkin juuri se ongelman ydin? kun haluaisi jo päästä kokeilemaan siipiään, kohtaamaan niitä oman elämän oikeita ongelmia. rahavaikeuksia, riitoja yms. siis sellaisia riitoja, kun kumpikaan ei oikein voi painua ovet paukkuen ulos, kun koti on molempien oma koti. ja sitä pientä ylpeydentunnetta kun katsoo millaisen kolon on rakentanut. romanttista hömpötystä kenties, mutta jotain tavoittelemisen arvoista kuitenkin. kyllähän se arki äkkiä räjähtäisi päin naamaa, mutta onko se sitten niin kamalaa loppujen lopuksi?

life is what you make of it :)