näin painajaista. näen usein painajaisia päiväunilla. sen painajaisen vuoksi päätin poistaa edellisen merkintäni. unessa olin töissä, mutta kukaan ei kuullut tai nähnyt minua. yritin puhua, kertoa kuinka päivät olivat menneet, mitä olin tehnyt. yritin kysyä neuvoa, kun en oikein tiennyt, kuinka toimia, mutta kukaan ei reagoinut mihinkään, mitä sanoin. sitä tunnetta on vaikea kuvailla, mutta heräsin aika ahdistuneena.

kyllä minä yritän kuunnella, mitä minulle sanotaan, mutta töissä se tuntuu lähes mahdottomalta. vaikka kuinka keskittyisin, jossain vaiheessa taas huomaan, että mieleni on luisunut omille teilleen ja minä vain hymyilen toiselle tyhjin silmin ja ääntelen sopiviin kohtiin. hyvinä päivinä keskustelu sujuu normaalisti, mutta jos olen väsynyt, en vain pysty hallitsemaan mieltäni. osaisinpa selittää paremmin. välillä tuntuu todella typerältä ja ilkeältä, sillä työkaverini ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan mukavia ihmisiä. vaikka kyllähän sieltäkin - vaikka pieni firma onkin - löytyy aika erilaisia persoonallisuuksia. minä tuskin niistä helpoimmasta päästä itsekään, kun olen aina pihalla kuin lumiukko. tai sellaisen kuvan minusta varmaankin siellä saa. ei pitäisi ajatella työtä, jos on kotona.