minä
jäin yksin tähän viikkoon ja seuraavaankin. enkä edes ymmärtänyt sitä
aamulla kun toinen lähti. ymmärsin vasta kun tajusin, että tänä yönä
nukun keskellä sänkyä. en edes osaa, mutta pakko se on yrittää. miten
minusta tuli taas se, joka ei osaa olla ilman toista? kun koko kesän
olen toitottanut haluavani tilaa omalle elämälleni? kai minä taas
totuin. totuin siihen, että kerron mihin menen ja milloin. totuin
lupaamaan tulevani ajoissa takaisin. totuin olemaan menemättä. ja
kuitenkin koko ajan pyristelin kun en tajunnut tottuneeni.
tuntuu kuin en voisi liikkua minnekään, kun toinen ei ole täällä. ei
uskalla katsella maailmaa, kun ei tahdo huomata katselevansa yksin.
tule nopeasti takaisin, tulethan.
keskiviikko, 2. marraskuu 2005
Kommentit