minä jäin yksin tähän viikkoon ja seuraavaankin. enkä edes ymmärtänyt sitä aamulla kun toinen lähti. ymmärsin vasta kun tajusin, että tänä yönä nukun keskellä sänkyä. en edes osaa, mutta pakko se on yrittää. miten minusta tuli taas se, joka ei osaa olla ilman toista? kun koko kesän olen toitottanut haluavani tilaa omalle elämälleni? kai minä taas totuin. totuin siihen, että kerron mihin menen ja milloin. totuin lupaamaan tulevani ajoissa takaisin. totuin olemaan menemättä. ja kuitenkin koko ajan pyristelin kun en tajunnut tottuneeni.

tuntuu kuin en voisi liikkua minnekään, kun toinen ei ole täällä. ei uskalla katsella maailmaa, kun ei tahdo huomata katselevansa yksin. tule nopeasti takaisin, tulethan.