olen nukkunut aika paljon viime aikoina - päivisin. yöllä uni ei tule. onneksi ei ole mitään, minne pitäisi mennä, eikä oikeastaan paljonkaan, mitä pitäisi tehdä. keräsin ne palasetkin, mutta jotain tuntuu puuttuvan. kaikki taisi tosiaankin muuttua, enkä oikein enää ymmärrä itseäni. en ole oma itseni, sen verran osaan sanoa. en vain osaa paikantaa ongelmaa, jotain meni rikki ja minulla on omituisia ajatuksia. ajatuksia siitä, mitä kaikki on ja siitä, mitä kaikki voisi olla, jos olisin joskus tehnyt jotain toisin. en pysty kääntämään katsetta tulevaisuuteen, sillä se vaatisi päätöksien tekemistä. päätöksiä joko puolesta tai vastaan, enkä minä koskaan ole ollut kovinkaan hyvä päätöksissä. päätöksistä seuraa vastuu. vastuu on paha, kun on tällainen sotku.

konekaan ei toimi. se on osasyy siihen, etten ole kirjoittanut vähään aikaan. töissä en uskalla, enkä kyllä ehtisikään, on niin paljon tekemistä koko ajan. tämä kannettavan näppäimistö on niin julmetun rasittava ja erilaisen outo, että kirjoittaminen on hidasta ja vaivalloista. enkä ole halunnut ajatellakaan mitään. olen vain ollut.

mutta olen minä hengissä ja kunhan saan pääni kuntoon, kaikki menee taas paremmin. joulu vaan vituttaa suoraan sanoen. en jaksaisi ostaa lahjoja, en halua sinne Kauppakeskuksen ruuhkaan, koska sinne tukehtuu. mietin jo hetken, että voisin väkertää itse jotain lahjan tynkää, mutta mieluummin makaan sängyssä ja uneksin niistä päivistä, kun kaikki oli helppoa. tai ainakin helpompaa.

---

Äkkiä kun herään on aamu,
vaikkei mikään ole ennallaan.
Tunnit seuraa toisiaan,
kasvot tuntuu vierailta,
kumma kun on sisälläkin säiden armoilla.

CMX - Uusi ihmiskunta

...ne sanoo sen jotenkin niin hyvin. se on parhautta tänään.