kämppä meni sivu suun. se paras kämppä, se jossa oli kuin kohtalon iskusta pyökkiparketit ja tiskikone (ne kaksi asiaa, jotka mielestäni tekevät kodin). ehkä näin on kuitenkin hyvä, saa tässä katsella ja kuulostella, että hajoaako vai kestääkö vielä. kun on näitä Kriisejä ollut, sellaisia joita ei enää haluaisi eikä kestäisi. ei enää kovin montaa. niin sanon aina, mutta silti lopulta yksinolon pelko saa sydämen hakkaamaan ja kuristaa kaulasta kun tahtoisi vaan painaa päänsä vasten toisen selkää ja olla ihan hiljaa ja paikallaan. nukahtaa toisen ruumiin lämpöön.

perjantai. tiedättehän mitä se merkitsee :)