kämppä
meni sivu suun. se paras kämppä, se jossa oli kuin kohtalon iskusta
pyökkiparketit ja tiskikone (ne kaksi asiaa, jotka mielestäni tekevät
kodin). ehkä näin on kuitenkin hyvä, saa tässä katsella ja kuulostella,
että hajoaako vai kestääkö vielä. kun on näitä Kriisejä ollut,
sellaisia joita ei enää haluaisi eikä kestäisi. ei enää kovin montaa.
niin sanon aina, mutta silti lopulta yksinolon pelko saa sydämen
hakkaamaan ja kuristaa kaulasta kun tahtoisi vaan painaa päänsä vasten
toisen selkää ja olla ihan hiljaa ja paikallaan. nukahtaa toisen
ruumiin lämpöön.
perjantai. tiedättehän mitä se merkitsee :)
perjantai, 14. lokakuu 2005
Kommentit