matka meni ja minulle jäi paljon mukavia muistoja, sekä muutama valokuva. South Beachin valkoiset hiekkarannat, Baysiden pikkuiset kojut ja kaupat, Little Havana ja Little Bahama, meri, palmut ja auringonpaiste. Key Westin ihanan omituinen ilmapiiri, Duval Streetin hulina ja koko muun saaren rauhallisuus, koralliriutat ja sinistä sinisemmät kalat, keltaiset kalat, värikkäät ja mustavalkoiset meren asukit ja barrakuda. Hemingwayn koti ja kissat, mangrovemetsiköt ja kummitustarinat. minä muistan sen kaiken vielä pitkään.

aiemmin ei ole ollut koskaan yhtä vaikeaa palata kotiin. onnistuin niin täysin unohtamaan kaiken, mikä minua täällä taas odotti - työ, koulu, stressi ja omat hieman mutkikkaat ihmissuhteet. jatkuva varovaisuus. ja räntä, kun sitä tuli lähes vaakatasossa niskaan kun astuttiin ulos lentokentältä. oli mukavaa kuitenkin tulla kotiin ja silittää Kania, antaa sen nuuhkia sormia ja taas tunnistaa tuoksu. oli mukavaa päästä omaan sänkyyn raikkaisiin lakanoihin ja painautua toisen selkää vasten. oli riemastuttavaa jutella ystävien kanssa, kuulla kuulumiset ja odottaa näkemisiä, antaa vaatimattomat tuliaiset, sellaiset pienet merkit siitä, että minä olin hetken jossain muualla, enkä osa tätä kaikkea muuta. tätä kaikkea samaa. kaikkea tuttua ja turvallista.

minä olin niin kaukana, kuin vain voin olla.