tiistai, 25. huhtikuu 2006
kun ei sitä tiedä
kevät
taisi tulla. minä tiedän sen siitä, kun Hämeentietä kävellessä suu
täyttyy tomusta ja pienet hiekanjyvät narskuvat hampaiden välissä. ei
oikein voisi uskoa, että kaikki menee niinkuin aina ennenkin, kun
ympärillä on niin suurta kipua aivan liian monella taholla. ja minä
olen täysin voimaton sen keskellä. mitä voi ystävä tehdä, kun toisen
maailma tuntuu romahtavan? istua sohvan nurkassa hiljaa ja antaa toisen
kuivata kyyneleet olkapäähän? riittääkö se? mitä voi toiselle sanoa?
että "kaikki kääntyy parhain päin"? entä jos niin ei tapahdu.
valehtelija?
Kommentit