ihan kohta on matka. ei tunnu siltä. minä olen koko päivän ajatellut jäätä. sitä, kuinka saisi laittaa luistimet jalkaan ja ottaa mailan käteen, kuinka kuljettaisi kiekkoa ja syöttäisi ja nauraisi ja hengästyisi taas pitkän tauon jälkeen. ja sitä, kuinka ensimmäiset pari minuuttia olisivat haparointia, kunnes taas tottuisi, saisi tasapainon niin kuin pitää ja sitten lentäisi. mutta ei siitä tässä aikuisten maailmassa mitään tule. muilla on töitä ja kaikkia... aikuisten juttuja. enkä minä yksin. mutta ehkä tässä vielä. tai huomenna ehkä. aina se ensimmäinen kerta jäällä jännittää. minua ainakin. kun odotan sitä enemmän kuin odotin joulua. tai enemmän kuin odotan matkaa. lätkätyttö on aina lätkätyttö, vaikkei oikeastaan enää aivan tyttö olisikaan.

menen jatkamaan krypton ratkomista ja odottamaan soittoa, jota ei ehkä tule. onpahan kuitenkin jotain, mitä odottaa :)