hassua miten tutun auton näkeminen voi aiheuttaa niin valtavan hellyyden tunteen. J sai ajokortin viime viikolla ja se onkin paljon pärräillyt ympäriinsä ja monesti hakenut tämän mistä milloinkin. tänään piti tenttikirja hakea eikä metrolle jaksanut ja J lupasi tulla. seisoin siinä pienessä tuulessa muutaman laiskan sadepisaran putoillessa nenälleni ja näin sen pienen sinisen auton kääntyvän kohti. ja sydän melkein pakahtui. se tuli minua varten. vain minua.

vähän kummallinen olo. huomenna jatkuu opinnot. voisi mennä nukkuilemaan tai makoilemaan. ja kuvittelemaan millaisia päiviä ja iltoja on edessä. teen sitä usein. mietin mitä on tehty ja puhuttu ja mitä vielä tulee tapahtumaan. ajatuksissani kaikki tietenkin sujuu aina hyvin ja olen onnellinen. todellisuus on toisenlaista mutta nyt taas vaihteeksi ihan hyvää. toivotaan, että se jatkuu.