tänään kuvittelin olevani yöperhonen. se ei ole kaunis samalla tapaa, kuin päivällä elävät sukulaisensa, mutta se on perhonen yhtä kaikki. eikö silläkin ole oikeus elää ja olla se, mikä on? lapset seurailevat hennonkeltaisia sitruunaperhosia tien laidasta nurmikolle ja takaisin, kurottavat niitä kohti ja ihailevat niiden liihotusta. yöperhosia useampi taas kavahtaa, ainakin isoimpia. ne lentävät kovaa ja ovat nopeita liikkeissään, niissä ei ole sitä samaa yliluonnollista tuntua, ne eivät näytä keveiltä. mutta jos katsoo sitruunaperhosta läheltä voi huomata, ettei se loppujenlopuksi niin kaunis olekaan. huomio vain kiinnittyy sen siipiin, jolloin syntyy mielikuva jostain kauniista. yöperhonen on rehellisesti ruma, sen ei tarvitse naamioida itseään, sillä se elää pimeydessä, se on vahvempi.

mutta eikö olekin ristiriitaista, että se yöperhonen käyttää suurimman osan siitä yöstä pyörimällä minkä tahansa valonlähteen ympärillä? eikö se ole surullista? aivan kuin se toivoisi valoon pääsemällä itse muuttuvansa joksikin muuksi. ehkei se olekaan niin vahva kuin se näyttää olevan. samalla tavalla kai minäkin petän itseäni ja kuvittelen olevani vahva näennäisessä erilaisuudessani, kun todellisuudessa haluaisin olla valossa niiden päiväperhosten tapaan, liihotella kevyesti ja kauniisti läpi elämän. mutta ei se yökköselle ole mahdollista, eihän?

mietin tänään, milloin päätin lopettaa hymyilyn. en muista tarkkaa aikaa, muistan vain sen tunteen: jos en hymyile, en ole heikko. hymystä ei minulle ollut koskaan hyötyä kun olin siinä tilanteessa, jossa hymyä olisi tarvinnut. hymyni paljasti tunteeni, mikä antoi aseet muille. nyt, kun haluaisin taas hymyillä, ottaa osaa ja olla lähestyttävä, en enää muista kuinka se tapahtuu. näyttämällä siltä, ettei mikään kiinnosta, onnistuin suuntaamaan muiden mielenkiinnon muualle. sain mitä halusin, mutta kuinka voin enää muuttua? ystäväni äiti sanoi viime viikonloppuna, että hänen ensivaikutelmansa minusta ei ollut positiivinen. vaikutin kylmältä ja etäiseltä. sellaisenako muutkin tuntemattomat minua pitävät? olenko kylmä, enkö välitä?