se
on sellainen paskamainen peikon oloinen, joka kiipeää olkapäälle aina
väärinä hetkinä. se vittuilee siinä korvan juuressa ja saa näkemään
punaista. se uskottelee, ettet ole minkään arvoinen kun taas kävi näin
ja se saa uskomaan, ettei ikinä kannattaisi mitään sanoa. ja se pistää
kyllä maksamaan nekin asiat, mitä on sanonut. se upottaa hampaansa
niskaan, eikä päästä irti. se saa vihaamaan melkein kaikkea ympärillä.
se ei halua, että koskaan enää tapaat ketään. mutta aamulla se on taas
poissa. olkoonkin, että se vain odottaa seuraavaa mahdollisuutta.
ja ei. tämä ei johdu J:stä, joten turha edes ajatella mitään sen
suuntaista. J tuhisee tuossa vieressä ja siihen minäkin kohta oikaisen.
sunnuntai, 12. helmikuu 2006
Kommentit