se on sellainen paskamainen peikon oloinen, joka kiipeää olkapäälle aina väärinä hetkinä. se vittuilee siinä korvan juuressa ja saa näkemään punaista. se uskottelee, ettet ole minkään arvoinen kun taas kävi näin ja se saa uskomaan, ettei ikinä kannattaisi mitään sanoa. ja se pistää kyllä maksamaan nekin asiat, mitä on sanonut. se upottaa hampaansa niskaan, eikä päästä irti. se saa vihaamaan melkein kaikkea ympärillä. se ei halua, että koskaan enää tapaat ketään. mutta aamulla se on taas poissa. olkoonkin, että se vain odottaa seuraavaa mahdollisuutta.

ja ei. tämä ei johdu J:stä, joten turha edes ajatella mitään sen suuntaista. J tuhisee tuossa vieressä ja siihen minäkin kohta oikaisen.