tiistaina kuopattiin Helsingin osalta mielestäni Suomen (ja ehkä jopa koko maailman) paras bändi: Sentenced. poppoo veti sunnuntaista tiistaihin kolme keikkaa Helsingissä ja hautajaiskiertue jatkuu vielä jonkin aikaa ennen lopullista maahan laittamista. miksi helvetissä niiden pitää mennä lopettamaan? mä en hyväksy. toisaalta, tosiasioita on kai katsottava silmiin ja kaikki hyvä loppuu aikanaan ja lässyn lässyn. jäähän mulle aina levyt. ja oli se kyllä hyvä keikka. lauloin ääneni käheäksi ja fiilistelin ihan viimeseen asti ja haikeeta oli, niin kovin haikeeta. A:n kanssa meillä oli huisin hauskaa, ei olla aiemmin oikeastaan oltu keikalla samaan aikaan. sillä on niiden osalta vähän samantapainen filosofia kuin meikäläisellä: sopivasti alkomahoolia alle, niin loppu sujuukin kuin itsestään. seurueemme kolmas jäsen oli kyllä käyttäytymisensä osalta hienoinen pettymys, mutta onneksi sekin piristyi yötä kohden. hieno ilta.

muuta ei elämääni juuri nyt kuulu. lukenut olen ja huomenna tentti. en muista kirjasta mitään, joten odotukset eivät ole korkealla. olen niin kyllästynyt kyseisen kirjan pänttäämiseen, että toivoisin tentin vain olevan jo ohi, meni syteen tai saveen. sen jälkeen voikin sitten mennä ja pitää vähän hauskaa. kaksi päivää olen nyt ollut lukittautuneena kotiin, eikä se ole ollut miellyttävä kokemus. olen ahdistavaa seuraa, kun en kykene hallitsemaan ajatuksiani. ne menevät omia uriaan ja ahdistus vaan kasaantuu. kamalan synkkää, pitäisi mennä ja ostaa uusi kovalevy. ihan oikeasti, vanha alkaa olla aika täysi ja mitään en tahtoisi poistaa.