tiistaina
kuopattiin Helsingin osalta mielestäni Suomen (ja ehkä jopa koko
maailman) paras bändi: Sentenced. poppoo veti sunnuntaista tiistaihin
kolme keikkaa Helsingissä ja hautajaiskiertue jatkuu vielä jonkin aikaa
ennen lopullista maahan laittamista. miksi helvetissä niiden pitää
mennä lopettamaan? mä en hyväksy. toisaalta, tosiasioita on kai
katsottava silmiin ja kaikki hyvä loppuu aikanaan ja lässyn lässyn.
jäähän mulle aina levyt. ja oli se kyllä hyvä keikka. lauloin ääneni
käheäksi ja fiilistelin ihan viimeseen asti ja haikeeta oli, niin kovin
haikeeta. A:n kanssa meillä oli huisin hauskaa, ei olla aiemmin
oikeastaan oltu keikalla samaan aikaan. sillä on niiden osalta vähän
samantapainen filosofia kuin meikäläisellä: sopivasti alkomahoolia
alle, niin loppu sujuukin kuin itsestään. seurueemme kolmas jäsen oli
kyllä käyttäytymisensä osalta hienoinen pettymys, mutta onneksi sekin
piristyi yötä kohden. hieno ilta.
muuta ei elämääni juuri nyt kuulu. lukenut olen ja huomenna tentti. en
muista kirjasta mitään, joten odotukset eivät ole korkealla. olen niin
kyllästynyt kyseisen kirjan pänttäämiseen, että toivoisin tentin vain
olevan jo ohi, meni syteen tai saveen. sen jälkeen voikin sitten mennä
ja pitää vähän hauskaa. kaksi päivää olen nyt ollut lukittautuneena
kotiin, eikä se ole ollut miellyttävä kokemus. olen ahdistavaa seuraa,
kun en kykene hallitsemaan ajatuksiani. ne menevät omia uriaan ja
ahdistus vaan kasaantuu. kamalan synkkää, pitäisi mennä ja ostaa uusi
kovalevy. ihan oikeasti, vanha alkaa olla aika täysi ja mitään en
tahtoisi poistaa.
torstai, 22. syyskuu 2005
Kommentit