se
taivas valuu mustana päälle ja peittää kaiken. märän asfaltin kimallus
ilkkuu menetetylle toivolle. kun ei susta kuitenkaan koskaan mitään
tule. laiska, paska ja saamaton. kotimatkalla vedät henkiset lipat
jokaiseen vesilätäkköön, vaikka tiedät, että jollain on aina huonommin.
sinä jaksat kuitenkin vielä nousta, vaikka tiedät kaatuvasi taas kohta.
sinusta tulee vainoharhainen. muiden sanat moukaroivat
kalloasi sisältä päin, muistoista tulee vain paksua puuroa, johon
mantelin sijaan on piilotettu pikkukiviä. etkä sinä jaksa, vaikka joka
päivä nousetkin sängystä, lähdet ulos, kävelet bussipysäkille, menet
metroon, luennolle, töihin, kotiin, nukkumaan. päivästä toiseen. etkä
sinä enää ajattele mitään, koska se on helpompaa niin. ilman musiikkia
hukut äänettömyyteen, sillä silloin tulevat Ajatukset, joita halusit
alunperin paeta.
ja aina on joku, jolla menee huonommin.
muista se. älä valita, pure hampaat yhteen ja kävele vastatuuleen,
sillä sinulla ei ole oikeutta olla tyytymätön. ei sinulta mitään puutu.
keskiviikko, 30. marraskuu 2005
Kommentit