se taivas valuu mustana päälle ja peittää kaiken. märän asfaltin kimallus ilkkuu menetetylle toivolle. kun ei susta kuitenkaan koskaan mitään tule. laiska, paska ja saamaton. kotimatkalla vedät henkiset lipat jokaiseen vesilätäkköön, vaikka tiedät, että jollain on aina huonommin. sinä jaksat kuitenkin vielä nousta, vaikka tiedät kaatuvasi taas kohta.

sinusta tulee vainoharhainen. muiden sanat moukaroivat kalloasi sisältä päin, muistoista tulee vain paksua puuroa, johon mantelin sijaan on piilotettu pikkukiviä. etkä sinä jaksa, vaikka joka päivä nousetkin sängystä, lähdet ulos, kävelet bussipysäkille, menet metroon, luennolle, töihin, kotiin, nukkumaan. päivästä toiseen. etkä sinä enää ajattele mitään, koska se on helpompaa niin. ilman musiikkia hukut äänettömyyteen, sillä silloin tulevat Ajatukset, joita halusit alunperin paeta.

ja aina on joku, jolla menee huonommin. muista se. älä valita, pure hampaat yhteen ja kävele vastatuuleen, sillä sinulla ei ole oikeutta olla tyytymätön. ei sinulta mitään puutu.