olen
jotenkin lukossa. pysähtynyt. huomenna on tentti, enkä ole lukenut
tänään sanaakaan. en pysty. olen vain katsonut leffoja koko päivän ja
meinannut itkeä joka asiasta. siitä, että ne ihmiset niissä elokuvissa
ovat onnellisia, yhteisöllisiä, iloisia, surullisia, hyviä, pahoja.
kaikki tunteet tuntuvat liian raskailta ja minä vain painaudun sohvan
nurkkaan ja elän niiden ihmisten kanssa, siellä jossain, mutta ei
täällä. koko päivän olen paennut kirjoja ja muistiinpanoja, ja vaikka
tiedänkin sen, en tahdo ajatella huomista. en vain jaksa lukea. en
jaksa keskittyä siihen, koska se tuntuu niin yhdentekevältä.
minä nousen ylös, menen suihkuun ja lähden pois kotoota. menen J:n luo
ja käperryn sen kainaloon, otan kirjan viereeni, mutten avaa sitä. en
pysty avaamaan sen kansia, koska jos teen sen, tajuan kuinka liemessä
olen, kun en tehnyt sitä monta tuntia tai monta päivää sitten. siksi
minä pidän kirjan kiinni. en halua tietää, mitä kaikkea en tiedä. otan
kaukosäätimen käteen, avaan taas television ja unohdan olevani minä.
maanantai, 28. marraskuu 2005
Kommentit