juhannus voi elämä. kai sitä voisi sanoa paljonkin, kun ei ole mitään kuulunut. kuulunut ei onneksi tarkoita tapahtunut. lukiessani vanhoja muistoja mietin, kuinka onkaan pieni ihminen ollut niin tyytymätön.. näin jälkikäteen se on aina niin vaivatonta sanoa.
ja voi kun sitä sanottavaa joskus olisi ollut niin paljon, mutta ei vain sitä omaa paikkaa muistanut. mutta mitä siitä, kun on bob dylan ja grilli. ja oli chili-makkaraa - ei se kabanossi enää riitä, kun on melkeentyö.
ja sitten ne yllätyskihlat, on-off pariskunta meni on. mutta sshh, se on salaisuus, jota minulle ei vielä kerrottu. vaikka aina siitä tiesin. hihihii.
hankoon en mennyt, mutta hakunilaan kyllä. se oli vähän niinkuin "friends with benefits".. rakkaussuhteen edut ilman haittoja:
grilli, viina - kyllä
teltta - ei
hyvää juhannusta nille, jotka eksyivät :)
lauantai, 23. kesäkuu 2007
mitä mitä
tiistai, 13. kesäkuu 2006
tuntuu siltä että
muutto
ja muuttuminen. ja silti pysytään ihan paikallaan. hassua, ettei se
haittaa ollenkaan. silmät väsyneet, mutta mieli kumman virkeä aina
silloin tällöin... joskus harvoin. lomailua ei ole odotettavissa, mutta
mitäpä siitä. ei paljoakaan suunnitelmia, tämä hetki riittää.
tiistai, 25. huhtikuu 2006
kun ei sitä tiedä
kevät
taisi tulla. minä tiedän sen siitä, kun Hämeentietä kävellessä suu
täyttyy tomusta ja pienet hiekanjyvät narskuvat hampaiden välissä. ei
oikein voisi uskoa, että kaikki menee niinkuin aina ennenkin, kun
ympärillä on niin suurta kipua aivan liian monella taholla. ja minä
olen täysin voimaton sen keskellä. mitä voi ystävä tehdä, kun toisen
maailma tuntuu romahtavan? istua sohvan nurkassa hiljaa ja antaa toisen
kuivata kyyneleet olkapäähän? riittääkö se? mitä voi toiselle sanoa?
että "kaikki kääntyy parhain päin"? entä jos niin ei tapahdu.
valehtelija?
maanantai, 3. huhtikuu 2006
ehkä sitten joskus
mietin
sitä, kun sataa koko ajan. josko lumet kohta menisi? ja tulisi kevät,
saisi joka päivä huomata jotain uutta. haistaa märän mullan tuoksun ja
laittaa kevyempää päälle. ostaisi vaikka uuden takin, sellaisen mustan
vain, mutta ohuemman. ja söisi kevään ensimmäisen jäätelötuutin,
istuisi ystävän kanssa auringossa hieman kuivuneella kalliolla,
polttaisi liian paljon tupakkaa ja nauraisi. muistelisi ja toivoisi
lisää valoa, sisälle ja ulos. miten tästä enää koskaan tulee totta?
torstai, 30. maaliskuu 2006
turhauma
kaikki
menee aika lailla päin juuri sitä itseään tällä hetkellä. omassa
elämässä ja ehkä jopa korostuneemmin muiden elämässä. siksi onkin aika
skitsofreeninen tunne ollut tänään, kun en ole saanut tätä
idioottimaista hymyä pyyhittyä naamalta. repeilen ja huomaan sen hieman
liian myöhään. metrossa ja bussissa ja kadulla. luennolla ja kaupassa.
parvekkeella, sängyllä ja nyt. tuntuu kuin olisin koko viikon ollut
jännittynyt äärimmilleni ja nyt se lopullinen napsahdus ei kai ole enää
kaukana. eipä tässä. mitäs sitten. kun ei oikein jaksaisi enää
välittää. olen vihainen ja älyttömän onnellinen ja onneton ja
surullinen. kaikki samaan aikaan. ei tämä pieni mieli voi tälläistä
kestää kauaa. lauantaina pää täyteen jotain muuta kuin ajatuksia.
